maanantai 29. joulukuuta 2014

Vihreä talous I : Talouskasvu vastaan degrowth


Tämä on kolmiosaisen kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Toinen osa on nimeltään Vihreä kasvu.
 
Vihreä liitto julkaisi marraskuussa tiivistetyt talouslinjauksensa 16 slaidin tiivistelmänä. Ohjelma tekee jo otsikollaan "Vihreää vaurautta" selväksi, että Vihreä liitto puolueena suhtautuu myönteisesti talouskasvuun. Kasvumyönteisyys vahvistetaan tekstiosassa :  
"Julkinen kysyntä voi luoda talouskasvua."
"Julkinen sektori ei liian iso - vaan yksityinen sektori liian pieni." 
Degrowthista ei tässä ohjelmassa puhuta. Degrowth eli hallittu talouden supistaminen on ollut monen vihreän lempilapsi.  

 
Talouskasvu - tie helvettiin
 
Vihreän liiton kyljessä ja osittain sisäpuolella vaikuttaa ns. syväekologinen liike, joka pitää ympäristön suojelemista ja talouskasvua absoluuttisen yhteensovittamattomina. Syväekologit katsovat, että jatkuva globaali talouskasvu on tie helvettiin : eliöiden joukkosukupuuttoon, merten happamoitumiseen, ravintoketjujen kemikalisoitumiseen, viljelymaan tuhoutumiseen ja lopulta tien päässä häämöttävään ilmastokatastrofiin.   
 
Monet syväekologit ovat jättäytyneet poliittisen vihreän liikkeen ulkopuolelle sillä perusteella, että puoluevihreät kosiskelevat äänestäjien suosiota perusteettomilla ”vihreän kasvun” lupauksilla. Vihreää kasvua ei syväekologien mukaan ole, on vain hiilenmustaa kasvua.

 
Degrowth horjuttaa yhteiskuntaa

Meitä uhkaa toiselta puolelta talouskasvun synnyttämä ekologinen helvetti. Toisella puolella on talouskasvun pysähtymisestä syntyvä yhteiskunnallinen helvetti.
Suomi on itse asiassa ollut kolme vuotta hallitsemattoman degrowthin eli kansanomaisesti sanottuna taantuman tilassa. Bruttokansantuotteemme on laskenut kolmena peräkkäisenä vuotena 2012-14.
 Lama-aikana on tullut esiin perinteisen kansantaloustieteen viisaus : jos talous ei kasva, niin työttömyys sen sijaan kasvaa. Työttömyys oli marraskuussa työministeriön lukujen mukaan 320 000 henkeä, mikä vastaa jo sitä, että viisi ja puoli ikäluokkaa olisi syrjäytetty yhteiskunnasta.
 Lisäksi perinteinen poliittinen viisaus kertoo, että jos ihmisiä on paljon työttöminä, niin populististen ääriliikkeiden suosio kasvaa. Näin on tapahtunut suuressa osassa maailmaa vuoden 2008 finanssikiriisin jälkeen. Suomessa tosin perussuomalaisten kovin jytky tapahtui jo ennen kuin työttömyysluvut kääntyivät voimakkaaseen nousuun.
 Jos työttömissä on paljon nuoria miehiä, niin ääriliikkeet ovat vanhan poliittisen viisauden mukaan taipuvaisia väkivaltaan. Arabimaissa työttömyys ylitti ”väkivaltakynnyksen” vuonna 2011. Euroopassa väkivalta on ollut toistaiseksi pienimuotoista, lukuunottamatta työttömyyden ja rakenteellisen taantuman vaivaamaa Itä-Ukrainaa.
 Lisäksi lama aiheuttaa kestävyysvajetta, eli valtion ja kuntien talous joutuu elämään jatkuvasti velaksi. Verotulot eivät riitä kattamaan koulutuksen, vanhustenhoidon, tienpidon ja terveydenhoidon kuluja. Jos julkisen sektorin rahoituskriisi jatkuu pitkään, seurauksena on hyvinvointivaltion romahdus.
 Vihreät ovat tiedostaneet kestävyysvajeen aiheuttaman uhkan koko hyvinvointivaltiolle. Talouslinjauksissa mainitaan keskeisenä tavoitteena "kestävyysvaje kurottava umpeen ja velkaantuminen taitettava". 

Robotit vievät työpaikkamme
 Työttömyyden aisoissa pitämiseen ei riitä se, että talous polkee paikoillaan (”nollakasvu”). Tarvitaan nimenomaan plussamerkkistä kasvua. Talouden pitää kasvaa, jotta työttömyys pysyisi edes ennallaan. Jos työttömyyden halutaan lisäksi laskevan, talouden pitää kasvaa vielä kovempaa.
 Avaintermi on työn tehokkuuden kasvu : tarvitsemme vuosi vuodelta vähemmän ihmisiä saman työmäärän tekemiseen.  
Tehokkuuden kasvua aiheuttaa työn automatisoituminen : koneet ottavat yhä useampia työvaiheita tehdäkseen. Ihmisiä jää työttömiksi – paitsi jos luomme talouskasvulla uutta työtä.
Vihreä liitto ei taistele työn tehostumista vastaan. Päinvastoin, puolueen talouslinjauksissa tavoitellaan talouden "älymurrosta" ja selvennetään, että se tarkoittaa "digitalisaatiota, automaatiota ja robotiikkaa".
Työn tehostaminen ja modernisoiminen on sinänsä järkevä linjaus : jos lopettaisimme työn tehostamisen, taloutemme muuttuisi vanhanaikaiseksi ja rämettyisi kilpailukyvyttömäksi. Joutuisimme lopulta sulkeutumaan muulta maailmalta suojellaksemme vanhentunutta talouselämäämme, ja todennäköisesti päätyisimme lopulta monikansallisten talousimperiumien saalistuskentäksi.

Vihreä irtikytkentä

Ovatko vihreät siis menettäneet omintakeisuutensa ja muuttuneet yhdeksi puolueeksi muiden joukossa? Tällaisia syytöksiä on kuulunut, mutta on helppo nähdä että ne eivät pidä paikkaansa.
Vihreä liitto kannattaa talouskasvua mutta ei halua kasvun tuottajaksi esimerkiksi arktista öljynporausta, GMO-maataloutta, hiilivoimaa, jättimarketteja, turkistarhausta, turpeennostoa eikä ydinvoimaa. Suhtaudumme epäilevästi myös hiilivoimaloihin, huviristeilijöiden rakentamiseen, kaivoksiin, kalankasvatusaltaisiin, lentoliikenteeseen ja sellutehtaisiin.
Kilpailevat puolueet pitävät itse asiassa meitä nirsoilevina änkyröinä, joille ei kelpaa mikään. Pari viikkoa sitten perussuomalaiset jakoivat ainakin Pohjanmaalla joka kotiin vaalilehteä, jossa ”osoitettiin”, että vihreän talouden tie on kansakunnan tuhon tie.

Vihreän liiton talousideologiaa voisi kutsua irtikytkentäideologiaksi : puolue pyrkii kytkemään talouskasvun irti sen ekologisista haittavaikutuksista. Vihreät pyrkivät sellaiseen talouteen, jossa ihmisillä on työtä ja toimeentuloa, ja samanaikaisesti hiilipäästöt laskevat, suoluontoa suojellaan, radioaktiivisia jätteitä ei kerry, ja Itämeren rehevöityminen saadaan pysähtymään.

Irtikytkentä on monimutkainen aihe ja ansaitsisi kokonaan oman tarkastelunsa. Brittiläinen taloustieteilijä Tim Jackson kritisoi sitä ankarasti. Hän leikittelee sellaisella irtikytkentäskenaariolla, että ihmiskunta siirtyisi vuoteen 2050 mennessä hiilineutraaliin talouteen, mutta jatkuvan kasvun olosuhteissa. Hän osoittaa vakuuttavasti, että tämä on käytännössä mahdotonta, ellei todella odottamaton teknologinen vallankumous muuta talousympäristöämme täysin uudenlaiseksi, ja vieläpä hyvin nopeasti. (Hyvinvointia ilman kasvua. Rajallisen planeetan taloustiede, s. 99-105).
Tässä historiallisessa tilanteessa irtikytkennällä on kuitenkin perusteensa. Suomen talous perustuu niin räikeään ympäristön kuormittamiseen, että edes kolme vuotta lamaa ei ole merkittävästi parantanut ekologista tasettamme. Talouttamme on pakko muuttaa vihreämmäksi – senkin uhalla, että siinä sivussa tapahtuisi talouskasvua.

Lähteitä

5 kommenttia:

  1. Ensin käsitteistä. Syväekologia tai syväekologit ei ole mitenkään eritysesti tekemisissä Degrowth:n kanssa. Syväekologia on luonnontiede yhdistettynä arvomaailmaan, jonka perustana on elämän itseisarvo. Jos syväekologeille haluaa niemetä jonkun erityisen piirteen tai kannan, niin se liittyy luontosuhteeseen ja suhteeseen muihin lajeihin.

    Degrowth kuuluu yhteiskuntatieteisiin ja se perustuu logiikkaan. Degrowthin lipunkantajat eivät ole syväekologeja, vaan enimmäkseen taloustieteilijöitä, sosiologeja ja humanisteja. Kuten esim. Tim Jackson (taloustieteilijä, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja) sekä Serge Latouche ja Peter Victor (taloustieteilijöitä). Suomen Degrowth-liikkeen vetäjät ovat taloustieteilijöitä, eli professorit Paavo ja Timo Järvensivu. Kolmas jonka voi mainita on filosofian professori Tere Vadén, joka on erikoistunut mm. Peak-Oil- ja Fossiilikapitalismi-ilmiöihin.

    Tässä Juhan ja vihreiden esittämissä ajatuksissa on niin paljon virheitä ja epäloogisuuksia, että on vaikea päättää, mistä aloittaisi. Se takia mainitsen vain joitain ja nekin pitää esittää nopeasti ja lyhyesti, jotta tästä ei tulisi kymmensivuinen eikä menisi koko ilta.

    - lama ei ole Degrowth! Degrowth pyrkii siihen, että saadaan ihmiskunnan kulutus vastaamaan ihmisen todellisia tarpeita ja luonnon kestokykyä.

    - nimenomaan talouskasvu johtaa yhteiskunnalliseen kurjuuteen: kaikki ongelmat mitä nyt näemme johtuvat talouskasvusta ja -kilpailusta: hyvinvointivaltio, humanismi ja luonnonsuojelu romutetaan talouskasvupyrkimysten takia.

    - talouskasvu vaatii työvoiman supistamista, koska työvoima on vain kustannus. Jokanein "saneraus" (=lika pois) perustellaan klilpailukyvyllä.

    - kaikki mitä tässä on sanottu lamasta johtuu talouskasvusta ja siitä, että nyt on kysymys loppulamasta. Kasvun edellytyskiä ei enää globaalisti ole. Tekstissä voidaan vaihtaa lama sanaan talouskasvuaate, niin päästään lähemmäksi totuutta.

    - tässä esitetään automaation kompensaatioksi lisää kasvua. Tämä on niin järjetön ajatus ettei voi kommentoida.

    - tässä puhutaan taloudesta ja kilpailukyvystä kuin ne olisivat elämän eliksiiriä. Ei ihminen talouskasvusta elä. Ihminen tarvitsee kodin, vaatteita, ruokaa, ystäviä ja rakkautta. Materiaaliset tarvikkeet saadaan yhteistyöllä, ei kilpailulla. Kun tarpeet on tyydytetty, kasvu on järjetön asia. Ajatusradat pitää aloittaa alusta, ei keskeltä tai huipulta.

    - ajatus talouden irroittamisesta materiasta on huuhaata; talous on - tai pitäisi olla - ruokaa, tarvikkeita, koteja, vaatteita ja palveluja. Rahan pitää olla vain vaihtoväline. Rahalla ei saa tienata rahaa, vain työllä, muuten tullaan siihen, missä nyt ollaan, eli syöksykierteeseen.

    - os talous jatkuvasti kasvaa, kaikki materiaaliset toiminnaatkin kasvavat. Ei pelkkien palvelujen ikuinen kasvattaminen auta mitään eikä siinä ole mitään järkeä. Emme voi elää sillä että hieromme toisiamme ja laulamme toisillemme - enemmän ja enemmän joka päivä.

    - miksi pyrkiä ikuiseen kasvuun, kun ihmisen tapeet ovat rajalliset ja vakiot?

    - miksi kilpailla? Kaikki eivät voi voittaa. Nyt jaetaan ihmiset voittajiin ja häviäjiin, se on kapitalismin ja talouskilpailun tarkoitus: toisten on hävittävä jotta toiset voittaisivat.

    Tekstissä ohitetaan asian ydin, eli jatkuvan kasvun mahdottomuus. Ne vähäiset oikeansuuntaiset neuvot joita tässä on, tuovat vain esiin sen, että joillain yhteiskunnan aloilla tilapäinen kasvu on perusteltu. Mutta pääasia onkin se, että vahingolliset alat pitää supistua paljon enemmän kuin mitä uudet kastvavat = Degrowth! Muuten saamme vain kakkea lisää, ja se on kaikkein pahinta.

    Pitää erotella kolme asiaa: nollakasvu, painepisteen siirto alalta toiseen ja Degrowth. Tätä tekstiä ei voi parhaalla tahdollakaan tulkita edes niin, että tässä puolustetaan nollakasvua ja painopisteen siirtoa pois vahingollisesta ja tarpeettomasta toiminnasta hyödyllisiin. Lopputulos tästä tekstistä olisi nimenomaan viherpesu, mutta kaikki jatkuisi kuten ennen, eli päin helvettiä.

    Göran Ekström

    VastaaPoista

  2. Lopuksi vielä kolme peruskysymystä, talousajattelun aakkoset, mistä tänä päivänä pitäisi lähteä:

    A. Miksi talouden pitäisi kasvaa, kun kaikkea on jo aivan liikaa?

    B. Miksi talouden pitäisi kasvaa, kun maapallon kestokyky on jo moninkertaisesti ylitetty?

    C. Miksi pitäisi kilpailla, kun yhteistyö on kaikille parasta?

    Göran Ekström

    VastaaPoista
  3. Kiitos Göran "syväekologian" ja degrowthin" käsitteiden selvästä erottamisesta. Julkisen kirjoittamisen etu on se, että asiavirheisiin ja käsitteellisiin hämäryyksiin tulee selvennystä.

    Sitten pari kohtaa kommenteissasi :


    "Lama ei ole Degrowth." Periaatteessa nämä ovat kaksi eri asiaa, käytännössä ero saattaa olla yllättävän pieni.

    Lama, tai tarkkaan ottaen taantuma on tila, jossa bruttokansantuote (BKT) supistuu vastoin talouden toimijoiden tahtoa. Toimijat haluavat siis kasvua mutta päätyvät laskuun. Suomessa on ollut nyt kolme peräkkäistä taantumavuotta 2012-14.

    Degrowth puolestaan on tila, jossa talouden supistuminen on nimenomaan tavoitteena. Se on ikään kuin "hallittu taantuma". Degrowthissa yritetään myös hallita talouden laskun seurauksia, joista näkyvin on työttömyys. Keinona on esimerkiksi työn uudelleenjakaminen.

    Käytännössä talouden hallitseminen, ennustaminen ja ohjaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Kukaan ei esimerkiksi osannut ennustaa meneillään olevaa lamaa, eikä kenelläkään näytä olevan varmaa ratkaisua siitä ulospääsemiseen.

    Degrowthia ei ole harjoitettu missään modernissa taloudessa, ei ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Kun sitä joskus lähdetään kokeilemaan, ollaan todella tuntemattomilla vesillä. Talouden ennustettavuus heikkenee siitäkin, mitä se on ollut normaalisti. Tämä johtuu siis siitä, että kyseessä on uusi ja testaamaton ilmiö. Tällöin myös talouden sääntely (esim. työttömyyden lieventäminen työn jakamisella) on niinsanotusti "sumussa suunnistamista". Se voi toimia, tai sitten ei.

    Tällä en tarkoita, etteikö degrowthia pitäisi kokeilla. Tarkoitan sitä, että kyseessä on hyppy todella tuntemattomaan, saman mittaluokan siirtymä kuin taannoin sosialistimaiden siirtyminen markkinatalouteen. Tavallisen ihmisen näkökulmasta ei välttämättä ole ainakaan siirtymän alkuvaiheessa mitään oleellista eroa laman ja degrowthin välillä.

    Riskien vähättely ja pimittäminen ei edistä degrowth-aatteen myymistä ihmisille, mutta se kasvattaa degrowth-siirtymän epäonnistumisen todennäköisyyttä.

    "Kaikki ongelmat mitä nyt näemme johtuvat talouskasvusta ja -kilpailusta: hyvinvointivaltio, humanismi ja luonnonsuojelu romutetaan talouskasvupyrkimysten takia." Talouskasvu on ollut päinvastoin hyvinvointivaltion edellytys. Hyvinvointivaltio on uhattuna nimenomaan ei-kasvun eli taantuman aikana.

    Degrowth-aatteen suuri haaste on rikkoa tämä kohtalonyhteys. Vihreiden esittämä perustulo saattaisi olla yksi sellainen tekijä, jolla talouskasvun ja hyvinvointivaltion välinen kohtalonyhteys voitaisiin purkaa, tai ainakin sitä voitaisiin löyhentää.

    Lopuksi vielä lyhyet vastaukset Göranin kolmeen kysymykseen :

    A. Miksi talouden pitäisi kasvaa, kun kaikkea on jo aivan liikaa?
    VASTAUS : Syitä on monia, sanon tässä vain yhden : Koska äänestäjät ja kuluttajat eivät luota degrowth-miesten vakuutuksiin, että talouskasvusta voidaan luopua, ilman että luovutaan samalla työllisyydestä ja hyvinvointivaltiosta.

    B. Miksi talouden pitäisi kasvaa, kun maapallon kestokyky on jo moninkertaisesti ylitetty?
    VASTAUS : Ks. vastaus kohdassa A.

    C. Miksi pitäisi kilpailla, kun yhteistyö on kaikille parasta?
    VASTAUS : Kilpailuunkin on monia syitä, ja taaskin sanon vain yhden : epäluottamus. Yhteistyö edellyttää paljon suurempaa keskinäistä luottamusta kuin kilpailu. Luottamus esimerkiksi EU:n, Kiinan, Venäjän, Intian, USAn ja Brasilian välillä on niin heikko, että yhteistyötä voidaan tehdä lähinnä kilpailun pelisääntöjen luomiseksi.
    Epäluottamus on myös yksi degrowthin este : mitä jos me supistamme talouttamme 10% ja kiinalaiset kasvattavatkin samaan aikaan omaansa 40%? Lopputuloksena on, että niillä on paljon enemmän rahaa esimerkiksi armeijan varustamiseen kuin meillä. Degrowth edellyttää hiukan samantapaista luottamusta kuin aseriisunta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelet edelleen vain talouden kautta koko maailmaa. Siitä pitää päästä pois. Ajattele sen sijaan, miten ihminen parhaiten elää tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa. Pitää unohtaa talous ja ajatella elämää, muuten ei koskaa pääse pääasiaan.

      Degrowthkin on liian taloustekninen termi, kysymys on tästä: saada ihmiskunnan tuotanto ja kulutus tasapainoiseksi ja vastaamaan ihmisen todellisia tarpeita ja luonnon kestokykyä. Se vaatii globaalin kulutuksen puolittamista ja Suomessa laskua neljänteenosaan. Se riittää varsin hyvin hyvään elämään, silloin olemme 1960-luvun tasossa per henkilö.

      Meidän hyvinvointi ja onnellisuus Suomessa on lähtenyt laskuun 1980-luvun jälkeen (tilastokeskuksen tutkiimus), vaikka BKT on jatkuvasti noussut. 1960-luvullakin palvelut toimivat paremmin kuin nyt, koulut, terveyskeskukset, neuvolat, posti, kirjastot jne. jne. Nyt kun BKT moninkertainen 60-lukuun verrattuna kaikki tämä puretaan. Se johtuu nimenomaan kasvuvaatimuksista ja kilpailusta - ja resurssien tuhlaamisesta turhuuksiin. Se ei johdu kykyjemme tai osaamisemme puutteesta.

      Kaikki tämä on hyvin selkeää, jos sitä ei tarkastele talouden kautta. Talous vain sokaisee. Parhaiten näkee talouskasvun mielettömyyden Stormossenilla. Siellä talouskasvun hedelmä näyttäytyy sellaisena kuin se on: kasvavana jätevirtana.

      Kanslalaispalkkaa pidän miettimisen arvoisena asiana, olen varovasti sen puolesta. Mutta ei se pääongelmaa ratkaise. Pääongelma on se, että pitää saada tuotanto ja kulutus nopeasti laskemaan. Vaikka siinä olisi millaisia ongelmia hyvänsä, ne ovat pienemmät kuin mihin nykyinen toiminta johtaa.

      Sitten lopun kysymykset.

      A. Ei pidä ajatella mitää erillisiä "Degrowth-miehiä". Kysymys on meistä kaikista ja siitä, haluammeko pelastaa maapallon pahimmalta katastrofilta. Politikkojen pitäisi tietenkin kulkea etulinjalla ja vaatia tätä, mutta nyt he kulkevat jälkijunassa ja puolustavat tuhokierteen jatkamista. Myös vihreät. Ja työstä: jos siirrytään ekologiseen tasapainotalouteen ja korkeampaan omavaraisuuteen ja ekologisuuteen, työtä on enemmän kuin nyt. Ja se voidaan jakaa tasaisesti, koska ei tarvitse kilpailla. Kun on huono aika, eli huono sato yms, tarvitaan enemmän työtä.

      B. Vastauksesi tässä kohdassa on kovin outo. Selkosuomeksi sanot näin: Maapallo pitää tuhota koska äänestäjät eivät luota Degrowth-miehiin.

      C. Sinä kannatat kilpailun kiristämistä, koska "et luota muihin". Muut sanovat samoin! Eli kannatat pahan kierteen jatkamista, että pahaan vastataan aina pahalla. Nyt pitää saada tämä pahan kierre katkaistua. Siinä länsimaiden pitää näyttää esimerkkiä, ojentaa käsi kolmannelle maalimalle, tasata resurssien käytön ja lopettaa kilpailu. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jos halutaan pelastaa maapallo ja ihmiskunta.

      Ei me voida vaatia, että joku esittää täydellisen suunnitelman. Mutta meidän tulee vaatia - ja meidän pitää voida odottaa - että ongelmasta puhutaan avoimesti ja rehellisesti! En ymmärrä, miksi vihreätkin ovat laittaneet itsensä sellaiseen umpikujaan, ettei arvovallan takia kehtaa ottaa nyt ihan kokonaan uusi, älyllisesti rehellinen ja vastuullinen suunta. Miksi vihreät yrittävät selittää mustan vihreäksi siksi, että eivät kehtaa muuttaa sanomaansa? Tai onko tässä vain pelko siitä, ettei rehellisyydellä ja vastuullisuudella saa äänestäjiä? Jonkun on aloitettava ja se puolue jää historiaan pelastajana. Soisin sen olevan vihreät, mutta siltä ei todellakaan näytä, niin kiihkeä on talouskasvun puolustaminen ja silmänkääntötemppujen keksiminen.

      Göran

      Poista
  4. "1960-luvullakin palvelut toimivat paremmin kuin nyt, koulut, terveyskeskukset, neuvolat, posti, kirjastot jne."

    Nyt olisi varmaan aika istua alas ja muistella, millaisia oikeasti olivat nämä palvelut siihen aikaan, kun isä Ladan osti. Etanaposti on ylläluetelluista palveluista ainoa, joka on tänään huonompi kuin 1960-luvulla. .

    "Ajattelet edelleen vain talouden kautta koko maailmaa. Siitä pitää päästä pois. (...) Pitää unohtaa talous ja ajatella elämää, muuten ei koskaa pääse pääasiaan."

    Talous nyt sattuu olemaan elämää. Poliitikolla pitää olla kyky muuttaa asiat talouden kielelle. Jos ei kykene, kosketuspinta todellisuuteen jää aika vähäiseksi. Jos sellainen poliitikko sattuu saamaan valtaa, tulos on sama kuin oli neuvostotaloudessa aikanaan.

    Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että arvostan degrowthin ideaa ja niitä ajattelijoita, jotka ovat kehittäneet sitä. Jos en arvostaisi sitä, en vaivautuisi tuhlaamaan aikaani sen kritisoimiseen.

    Kritiikkini on kuvausta siitä, millaisia vaikeuksia nousee eteen, kun tätä ideaa aletaan jalkauttaa 2010-luvun Suomen poliittiseen ja taloudelliseen todellisuuteen. Kuvaan näitä ongelmia erittäin yksityiskohtaisesti. En siksi että haluaisin murskata degrowthin idean, vaan siksi että mietin koko ajan, miten tätä olisi mahdollista toteuttaa ihan oikeasti. Koska haussa ovat toimivat ratkaisut, minun pitää olla julmuuteen asti realistinen.

    Talouskasvu, sen ekologiset, sosiaaliset ja valtapoliittiset seuraukset ja sen pysäyttämisen mahdollisuus ovat niitä asioita, jouka läpäisevät käytännössä kaiken poliittisen ajatteluni ja joiden kautta mietin konkreetteja poliittisia kysymyksiä.

    VastaaPoista