Tarja Cronberg ja Euroopan yhteinen puolustus (15.4.2014)
Ukrainan kriisi on nostattanut Suomessa NATO-keskustelun. NATO-kannatus on kasvanut.
Vihreiden uusimmassa poliittisen tavoiteohjelman luonnoksessa NATO-kanta on ilmaistu lyhyesti : "Suomen tulee säilyttää riippumattomuutensa puolustuksen suhteen. Esimerkiksi NATO-jäsenyys ei ole perusteltua." Tämä on siis vasta poliittisen ohjelman luonnos - lopullinen versio hyväksytään kesäkuussa vihreiden puoluekokouksessa.
Europarlamentaarikko Tarja Cronberg on kirjoittanut NATOsta blogissaan useampaankin otteeseen. Jo ennen Krimin kriisiä hän tuomitsi "hobittien maan" myytiksi ajatuksen, etteikö kukaan voisi vakavasti harkita hyökkäämistä "Eurooppaan" (= johonkin EU:n jäsenmaahan, blogikirjoitus 19.1.2014). Cronberg siis piti hyökkäystä jotain EU:n jäsenmaata vastaan mahdollisena uhkana jossakin tulevaisuudessa. Tolkieninsa lukeneet / nähneet muistanevat, että hobitit olivat pieni sympaattinen kansa, joka ei halunnut puuttua toisten asioihin eikä uskonut, että kukaan haluaisi koskaan hyökätä heidän kimppuunsa. Osoittautui, että he olivat väärässä.
Cronberg ei myöskään usko Suomen - eikä nykyisellään edes Euroopan unionin - kykyyn puolustautua "ulkopuoliselta maa- tai kybervoimien hyökkäykseltä". Yhteisellä turvallisuuspolitiikalla Eurooppa pystyisi kuitenkin luomaan uskottavan puolustuskyvyn, tarvitsematta edes nostaa sotilasmäärärahoja.
Cronberg kannattaa voimakkaasti Euroopan yhteistä puolustusta : "Eurooppa tarvitsee uuden yhteisen projektin sisämarkkinoiden, laajentumisen ja euron jälkeen. Miksei myös turvallisuutta voi organisoida EU:n puitteissa... Suomen puolustus on kytkettävä Euroopan yhteyteen." (Blogikirjoitus 11.4.2011)
Cronberg kannattaa voimakkaasti Euroopan yhteistä puolustusta : "Eurooppa tarvitsee uuden yhteisen projektin sisämarkkinoiden, laajentumisen ja euron jälkeen. Miksei myös turvallisuutta voi organisoida EU:n puitteissa... Suomen puolustus on kytkettävä Euroopan yhteyteen." (Blogikirjoitus 11.4.2011)
NATOon ei Cronberg usko. Perusteena hänellä on, että "USA on selvästi vetäytymässä Natosta ja panostamassa Aasiaan... USA vaatii nyt itse asiassa että eurooppalaiset itse hoitavat oman puolustuksensa." (11.4.2011)
Jos Euroopan unioni haluaa, siltä löytyy muskeleita hoitamaan omaa puolustustaan, kunhan 28 jäsenvaltion puolustuspolitiikka koordinoidaan yhteen : "1,6 miljoonaa miestä, 200 miljardia euroa! Se on tosin vain 1/3 USA:n budjetista, mutta suunnilleen yhtä suuri kuin Kiinan, Japanin ja Venäjän puolustusbudjetit yhteensä... Euroopan unionilla on maailman toiseksi suurin armeija. Tarvitaan yhteinen esikunta ja minimiyhteistyö, jotta turvallisuutta voidaan lisätä. Lisäämällä puolustusyhteistyötä EU-maat saisivat enemmän turvallisuutta vähemmällä rahalla. Sen sijaan että jokainen maa hankkii kaiken itse ja yksin, on lisättävä puolustuksen yhteisostoja." (11.4.2011)
Olen samaa mieltä Tarja Cronbergin kanssa siitä, että jokin EU:n jäsenvaltio, esimerkiksi Suomi, voi tulevaisuudessa joutua sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, kuten Ukraina joutui nyt, ja että tarvitsemme tällaisessa tilanteessa puolustusvoimia.
Olen samaa mieltä Cronbergin kanssa myös siitä, että kyseinen EU:n jäsenvaltio, esimerkiksi Suomi, ei kykenisi yksin puolustautumaan Venäjän hyökkäystä vastaan. Olen samaa mieltä siitä, että luonteva liittoutumissuuntamme on Euroopan unioni, ja että Euroopan tulisi syventää yhteistä puolustuspolitiikkaansa.
En kuitenkaan lähtisi torjumaan NATO-yhteistyötä niin ehdottomasti kuin Cronberg. Hänen peräänkuuluttamansa Euroopan unionin turvallisuusyhteistyö ei ole kantanut tähän asti kovin kummoista hedelmää. Eurooppalainen sotilasyhteistyö toimii kuitenkin edes jollakin tapaa NATOn puitteissa. Miksi heittää toimiva yhteistyö pois, jos korvaavaa ei ole tilalla?
Oma tuntumani on, että olemme menossa kohti vaarallisempaa tulevaisuutta. Tähän vaikuttavat monet seikat, esimerkiksi Venäjän nykyinen poliittinen järjestelmä ja johto. Tässä tilanteessa en lähtisi niittaamaan vihreiden NATO-kantaa vuosiksi eteenpäin niin ehdottomaksi kuin poliittisen ohjelman luonnos : "NATO-jäsenyys ei ole perusteltua". Jonakin päivänä se VOI olla perusteltua - toivottavasti tosin ei vaalikaudella 2015-19, jolle vihreiden uusinta poliittista ohjelmaa ollaan laatimassa.
Vihreiden eurovaaliehdokas ja entinen ministeri Heidi Hautala vilkuttaa keltaista valoa Suomen Nato-jäsenyydelle. Hän kertoi kannastaan sunnuntaina Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa Helsingissä.
Vihreän liiton valtuuskunnan mukaan Nato-jäsenyydestä voidaan keskustella. Puolueen kannasta päätetään puoluekokouksessa kesäkuussa.
Hautalan mielestä Ukrainan kriisi pakottaa arvioimaan perusteita, joilla Suomi on jäänyt Naton ulkopuolelle : "Ovatko ne perusteet olemassa? Ne lähtevät ajatuksesta, että voimme jatkaa puolueetonta linjaa idän ja lännen välissä. Kysymykseni on, että kuinka paljon siinä on enää tilaa. Tuo tila kapenee päivä päivältä."
Hänen mielestään Suomessa pitäisi käydä realistinen keskustelu turvallisuusasioissa. "Toisen maailmansodan järjestys on pantu roskakoriin."
Itse olen ollut jo pari vuotta neutraalilla kannalla NATOon, ja Ukrainan-kriisin aikana kantani on kääntynyt myönteisemmäksi. Kannanmuutokseni johtuu kahdesta asiasta : ensinnäkin Venäjän johto näyttää käyvän pikkuhiljaa yhä aggressiivisemmaksi, ja toiseksi aggressiivisuus näyttää pikemminkin lisäävän kuin vähentävän sen kansansuosiota.
Venäjän johto on valloittanut kahdessa erittäin julmassa sodassa Tshetshenian (1994-96 ja 1999 - n. 2004), horjuttanut Viroa ankaralla kyber- ja propagandasodalla (2007), hyökännyt Georgiaan (2008), tehnyt lastensuojelun varjolla laajamittaisen ja tosiasioista piittaamattoman lehdistöhyökkäyksen Suomea vastaan (2013) ja uhkaa nyt Ukrainaa (2014).
Jos Suomi jättäytyy edelleen puolueettomaksi "idän ja lännen väliin", se on vaarassa muuttua Venäjän etupiiriksi samaan tyyliin kuin Tshetshenia, Georgia ja Ukraina.
NATOn jäsenyyden idea olisi luoda riittävän voimakas pelote, että Suomi ei joutuisi yksin sotaan Venäjää vastaan eikä sitä voitaisi kiristää tällaisen sodan uhalla. Paljon puhuttu itsenäinen puolustus on välttämätön mutta ei riittävä tekijä uskottavan pelotteen luomisessa.
Uskon NATOn turvatakuisiin. NATO ei varmasti tuo satojatuhansia maajoukkojen sotilaita itärajallemme torjumaan maahyökkäystä, mutta se voi tuoda tunnissa ilmavoimat puolustamaan ilmatilaamme ja parissa päivässä laivasto-osastoja puolustamaan rannikoitamme. Suomen maavoimat ovat uskoakseni edelleen taistelukykyisiä Venäjää vastaan, jos niillä on riittävä ilma- ja merivoimien tuki.
NATO-jäsenyys ei sinänsä määritä sitä, tuleeko meille ulkomaisia joukkoja tai lähetämmekö me omia joukkojamme ulkomaille. Nämä asiat sovitaan tapauskohtaisesti. NATOn linja on ollut, että Venäjää ei ärsytetä sijoittamalla pysyviä joukkoja Pietarin edustalle Viroon. Viro itse haluaisi alueelleen pysyviä NATO-joukkoja. Nyt Ukrainan-kriisin kärjistyessä se sai tahtonsa läpi, ainakin tilapäisesti. Jos Suomi olisi NATOn jäsen, maahan ei todennäköisesti sijoitettaisi muiden NATO-maiden sotilaita muutoin kuin kärjistyneen kriisin oloissa, kovan harkinnan jälkeen ja Suomen omasta pyynnöstä.
NATO-jäsenyys ei varmasti tule kysymykseen nykyisen kriisin aikana, mutta se voidaan ottaa esille, kun tilanne on jollakin tapaa lauennut. On todennäköistä, että Suomen jäsenhakemus nostattaisi Venäjän johdossa raivokohtauksen. Se näkyisi lehdistö- ja kyberhyökkäyksenä sekä Suomen viennin ja tuonnin hankaloittamisena. Mitään kohtalokasta Venäjä ei kuitenkaan pystyisi tekemään, ja ennen pitkää se joutuisi hyväksymään tapahtuneen tosiasian. Uskon, että NATO-jäsenyyden pitkäaikaiset edut olisivat paljon suuremmat kuin sen lyhytaikaiset haitat.
Kauppasota ja Ukraina 10.8.2014
Venäjä kielsi monien elintarvikkeiden tuonnin Euroopan Unionin alueelta. Suomessa tämä iskee erityisesti juuston, voin ja jugurttien vientiin ja erityisesti Valioon, jossa alkoivatkin saman tien yt-neuvottelut. Jo tammikuussa Venäjä kielsi sianlihan tuonnin EU:n alueelta, perusteena (tekosyynä?) Liettuassa esiintyneet karjasairaudet.
Venäjän viimeisin tuontikielto oli vastaisku EU:n talouspakotteille. EU rajoitti heinäkuussa mm. venäläispankkien oikeutta saada lainoja Euroopasta, samoin Venäjän ase- ja öljyteollisuuden mahdollisuuksia ostaa alan teknologiaa.
Meidän tavallisten suomalaisten kannattaa suosia tässä tilanteessa kotimaisia elintarvikkeita, jotta elintarviketeollisuuteemme kohdistuva isku pehmenisi edes hiukan. Tanskalainen juusto saattaa olla halvempaa kuin suomalainen, mutta tanskalaiset eivät maksa suomalaisten meijerityöntekijöiden työttömyyspäivärahaa.
Suomen kannattaa myös vaatia, että EU tasaa kauppasodan vaikutuksia pahimmin kärsiville maille. Kovin suuria odotuksia ei tämän suhteen kannata luoda, sillä Baltian maat, Kypros ja Puola kärsivät Venäjän toimista vielä enemmän kuin Suomi. Kauppasodan kärsijöitä voidaan myös tukea kotimaisin budjettitoimin.
Syksyllä Suomen hallitus tekee päätöksen Fennovoiman ydinvoimalasta. Noin puolet ydinvoimalan osakkeista on venäläisen, hallituspiirejä lähellä olevan yhtiön Rosatomin hallussa. Tässä tilanteessa päätöstä pitäisi vähintäänkin lykätä ellei sitten evätä koko lupa.
Kauppasota sai alkunsa Ukrainan kriisistä. On vaikeaa tietää, mikä on totta viime aikojen propagandasodassa. On kuitenkin kiistatonta, että Venäjä liitti laittomasti Krimin alueeseensa ja pyrkii monin tavoin horjuttamaan Ukrainan hallitusta. Erittäin todennäköistä on, että se on lietsonut ja aseistanut aseellista kapinaa Itä-Ukrainassa.
Ukrainan hallituskaan ei selviä täysin puhtain paperein. Sodankäynti Itä-Ukrainassa kohdistuu raskaasti siviileihin ja on sysännyt liikkeelle satojatuhansia pakolaisia. Aselepo, vapaat vaalit ja neuvotteluratkaisu olisivat oikea tie tästä eteenpäin.
Meille suomalaisille ydinkysymys on se, että Venäjä on valmis masinoimaan vallankaappauksia ja anastamaan toisen valtion alueita. Se teki sen Krimillä ja todennäköisesti yritti sitä Itä-Ukrainassa.
Operaatioissaan Venäjä vetoaa krimiläisten ja itäukrainalaisten omaan tahtoon. Itse kannatan kansojen itsemääräämisoikeutta : jos krimiläiset tai donetskilaiset ovat tyytymättömiä Ukrainaan, heillä pitää olla oikeus eroon tai vähintäänkin autonomiaan. Heidän tahtonsa pitää kuitenkin mitata vapailla ja rehellisillä vaaleilla.
Vapaita ja rehellisiä vaaleja ei järjestetty Venäjän hallitsemalla Krimillä. Vladimir Putin ei uskaltanut ottaa vapaiden vaalien riskiä, vaikka todennäköisesti tulos olisikin ollut hänelle mieluinen. Ukrainan kannattajat ovat kokeneet Krimillä painostusta, ja heitä on jopa karkotettu maasta.
Ukrainassa olivat sotaolosuhteisiin nähden vapaat vaalit, mutta Venäjän tukemat separatistit estivät äänestämisen hallitsemillaan alueilla. Separatistit järjestivät sen sijaan omat vaalien irvikuvansa.
Erilaisten gallupien mukaan itäukrainalaisten enemmistö on aidosti tyytymätön Ukrainan nykyjohtoon muttei kuitenkaan halua erota Ukrainasta. Varmuutta asiasta ei saada, ennen kuin alueella pystytään järjestämään aidosti vapaat vaalit.
Venäjän nykyjohto kannattaa kansansuvereniteettia hyvin valikoivasti. Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet irrottautuivat Georgiasta, koska se sopii Kremlille. Sen sijaan Tshetshenialle ei ole annettu aitoa mahdollisuutta irrottautua Venäjästä, vaan maan itsenäisyys murskattiin sodalla, vainoilla ja kidutuksilla.
Meidän suomalaisten kannattaa puolustaa kansojen itsemääräämisoikeutta. Meidän kannattaa myös toimia yhteisesti muun EU:n kanssa, vaikka EU ei olekaan joka käänteessä toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtenäisellä EU:lla on riittävästi voimaa pysäyttämään Venäjän johdon laajentumispolitiikka. Suomella yksinään ei ole tätä voimaa.
Suomen tulee pitää yllä mahdollisimman hyviä suhteita Venäjään ja yrittää rauhoittaa kriisiä pahenemasta. Mutta Suomen ei pidä lähteä luistamaan EU:n yhteisestä linjasta. EU toimii tässä oikean asian, kansojen itsemääräämisoikeuden puolesta.
Maailmalla liikkuu yhä kovempia syytöksiä, että Venäjä on lähettänyt tuhansia sotilaitaan Ukrainaan taistelemaan. Vladimir Putin kiistää syytökset, mutta todisteet kasaantuvat.
Kymmenen Venäjän ilmavoimien sotilasta jäi Ukrainan armeijan vangiksi viikko sitten. Venäjä ilmoittaa, että he ylittivät rajan "vahingossa". Separatistit sanovat, että venäläissotilaat ovat Ukrainassa "lomaa viettämässä".
Venäjän varuskuntakaupungeissa kuohuu. Sotilaiden vaimot ovat epätietoisia, missä heidän miehensä ovat. Edellämainitut kymmenen sotavankia ovat ilmavoimien yksiköstä Kostromasta (reilu 200 km Moskovasta koilliseen).
Hallituksesta riippumaton Novaja Gazeta -lehti kirjoitti raportin 50 kostromalaissotilaan vaimon mielenosoituksesta viime torstaina 28.8. Vaimot eivät ole saaneet mitään yhteyttä miehiinsä lauantain 23.8. jälkeen. Paikallinen joukko-osasto vakuuttaa, että "kaikki on hyvin".
Kostromasta lähti kesäkuussa kokonainen rykmentti (2000-3000 miestä) "sotaharjoituksiin" Rostovin alueelle Ukrainan rajalle. Vastoin tavanomaista käytäntöä miehiltä otettiin kännykät pois. Monen Vkontakte-sivu on poistunut salaperäisesti käytöstä "harjoitusten" aikana (vkontakte.ru on "Venäjän Facebook").
Muutama kostromalaismies piilotti "sotaharjoituksiin" lähtiessä kännykkänsä ja soitteli salaa perheelle. Kesä-heinäkuussa viestit olivat rauhoittavia : kaikki hyvin, olemme Ukrainan rajalla mutta Venäjän puolella.
Viikko sitten yksi kostromalaismies soitti luvattomasta kännykästä vaimolleen ja kertoi olevansa sodassa. Ukrainassa. Sen jälkeen vaimo ei ole kuullut hänestä mitään. Toisen kännykästä soitti vaimolle tuntematon mies, joka ei esittäytynyt. Hän kertoi vain, että "miehellänne on kaikki hyvin" ja löi luurin kiinni.
Toisessa varuskuntakaupungissa Pihkovassa (vajaa 50 km Viron rajalta) ovat luulot jo karisseet. Novaja Gazetan mukaan kaupunkiin on alkanut tulla sotilaiden ruumiita. Kuolinsyyksi on selitetty mm. "aivoinfarktia" ja "sydänkohtausta". Ensimmäiset vainajat tuotiin keskiviikkona 27.8. Yksi heistä on laskuvarjoyksikössä palvellut Aleksandr Osipov, joka hautakiven merkinnän mukaan kuoli 20-vuotiaana, keskiviikkona 20.8.
Pihkovan kaupunginsairaalassa makaa haavoittuneita. Yksi jalkansa menettänyt kertoo olleensa kovissa taisteluissa Ukrainassa.
Sotilaiden äidit -järjestö kokoaa yhteen tietoja kadonneista ja kaatuneista sotilaista ympäri Venäjää. Ljudmila Bogatenkova, järjestön edustaja Stavropolissa (noin 300 km Ukrainan rajalta) kertoi BBC:lle, että hänellä on nimilista 400 kaatuneesta tai haavoittuneesta venäläissotilaasta. Sotilaiden äidit on luotettavana pidetty ja arvostettu järjestö, joka jäljitti kadoksissa olevia venäläismiehiä jo ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana 1994-96.
Presidentin ihmisoikeusneuvoston jäsen Ella Poljakova puolestaan kertoi BBC:lle, että sairaaloissa on paljon haavoittuneita Rostovissa (100 km Ukrainan rajalta, sama alue, minne Kostroman miehet lähtivät "sotaharjoituksiin"). Hän on esittänyt viranomaisille pyynnön, että Etelä-Venäjän sairaaloissa hoidettavat haavoittuneet selvitettäisiin.
Kaikki nämä ihmiskohtalot viittaavat siihen, että Venäjän armeija käy "salaista" sotaa Ukrainassa hyvin suurin joukoin. Venäjän armeijan osallisuuteen viittaa sekin, että Ukrainan hallituksen joukot ovat alkaneet perääntyä Itä-Ukrainan taisteluissa, oltuaan tätä ennen hyökkäyskannalla pari kuukautta.
Kokonainen uusi rintama on avattu Mustan meren rannikolla. Keskiviikkona 27.8. "Donetskin kansantasavallan joukot" valloittivat Ukrainan armeijalta 12 000 asukkaan Novoazovskin kaupungin. Yleisesti otaksutaan, että valtauksen teki Venäjän armeija.
Jos Putin on todella lähettänyt venäläisjoukkoja Ukrainaan, hänen onkin pakko kiistää se julkisesti - hänellä ei nimittäin ole lain edellyttämää parlamentin lupaa joukkojen lähettämiseen ulkomaille. Parlamentti myönsi tällaisen luvan alkuvuodesta mutta perui luvan kesäkuussa, Putinin omasta aloitteesta ja länsivaltojen lepyttelemiseksi. Lupaa ei ole ehditty (kehdattu?) uusia.
Laitan oheen linkkejä brittiläisestä ja venäläisestä (hallituksesta riippumattomasta) mediasta. Suomen lehdistö ei ole tietääkseni kirjoittanut venäläisistä varuskuntakaupungeista sanaakaan.
Lue lisää :
Desant. Venäläisen riippumattoman Novaja gazeta -lehden toimittaja haastattelee pihkovalaisia sotilaiden vaimoja ja kiertelee Pihkovan hautausmaita artikkelissa Desant (Laskuvarjojääkäri). 26.8.2015. http://www.novayagazeta.ru/society/64975.html
Suomen puolustus on kytkettävä Euroopan yhteyteen. Tarja Cronberg 19.1.2014.
Ukraine conflict: Russian families look for soldier sons. BBC Russia 28.8.2014.
Vihreiden Hautala näyttää keltaista valoa Suomen Nato-jäsenyydelle. HS 27.4.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti