Jos 800-luku oli arabikulttuurissa jäljittelyn aikaa, seuraavat vuosisadat olivat uuden luomista. Tieteellinen tutkimus kukoisti laajalla alueella, joka ulottui Espanjan Umayadi-valtakunnasta Kairoon ja Iranin suuriin tiedekaupunkeihin.
Hyvin monet tieteen suurnimet olivat syntyisin kulttuurin reuna-alueilta, nykyisen Uzbekistanin ja Koillis-Iranin alueelta. He tekivät tieteellisen työnsä poissa kotiseuduiltaan, suurissa metropoleissa. Heidän lähtökohtansa paljastaa kuitenkin, että myös periferiassa oli mahdollista saada tasokas tieteellinen yleissivistys.
Tiede ja teknologia eivät olleet arabialais-persialaisessa kulttuurissa niin tiiviissä kytköksessä kuin myöhemmin eurooppalaisessa kulttuurissa. Tekniikassa yllettiin hienoihin saavutuksiin, joita tieteellinen kirjallisuus ei aina vaivautunut kuvailemaan kovin yksityiskohtaisesti. Näitä saavutuksia olivat esimerkiksi silmälasit ; pystyakselinen tuulimylly ; ja siipiratasperiaatteella toimiva vesimylly.
Yleisnero Omar Khayam
Yksi matematiikan suuria nimiä oli 1000-luvulla persialainen Omar Khayam, joka Euroopassa tunnetaan rakkausrunojen kirjoittajana ja viinin ylistäjänä. Aikalaisille hän oli suuri matemaatikko ja astronomi.
Khayam oli siis monipuolinen lahjakkuus, jota eurooppalaisessa kulttuurissa muistuttaa lähinnä Leonardo da Vinci. Hän oli syntyisin Khorasanista, nykyisestä Koillis-iranista, mutta vietti tuotteliaimmat vuotensa seldzukkisulttaani Malik Shahin hovissa Isfahanissa, nykyisen Etelä-Iranin alueella.
Khayam toi algebraan kolmannen asteen yhtälöt, joita suomalaiset nuoret pääsevät kiroamaan lukion pitkän matematiikan kursseilla. Hän oli myös mukana tähtitieteellisessä työryhmässä, joka loi vuonna 1079 niin tarkan kalenterin, että eurooppalaiset ylsivät samaan tarkkuuteen vasta gregoriaanisen kalenterin myötä 1500-luvulla.
Avicenna ja verenkierto
Arabitieteen suuri nimi oli persialainen Ibn Sina, joka tunnetaan Euroopassa nimellä Avicenna. Hän syntyi Buharassa nykyisen Uzbekistanin alueella, mutta 1000-luvun väkivaltaiset mullistukset ajoivat hänet pakolaiseksi. Hän päätyi arabialais-persialaisen tieteen "piilaaksoon" Isfahaniin - samaan kaupunkiin, josta myös Omar Khayam löysi luovan toimintaympäristön sukupolvea myöhemmin.
Vuonna 1025 Avicenna julkaisi järkälemäisen kirjasarjan Lääketieteen kaanon, johon hän kokosi aikakautensa tietämyksen ja omien kokeittensa tulokset ihmisruumiista ja sen hoidosta. Qanun käännettiin 1200-luvulla latinaksi ja toimi 400 vuoden ajan eurooppalaistenkin yliopistojen perusoppikirjana lääketieteessä.
Avicenna yritti elämänsä ajan selvittää, millä systeemillä veri kiertää ihmisruumiissa. Qanunin selitys on vielä hyvin puutteellinen. Vasta 1242 Ibn Al-Nafis onnistui selvittämään keuhkojen kautta tapahtuvan pienen verenkierron järjestelmän. Hänen järjestelmänsä edellytti myös sitä, että suuren ja pienen verenkierron täytyi yhdistyä hiussuonissa.
Ibn Al-Nafis opiskeli lääketiedettä Damaskoksessa mutta teki tutkimustyönsä Kairossa. Molemmat kaupungit kuuluivat tuolloin samaan Ayubidi-dynastian valtakuntaan. Sen perustaja oli legendaarinen kurdisoturi ja kulttuurin ystävä Saladdin, mies joka valloitti Jerusalemin takaisin ristiretkeläisiltä.
Inb Al-Nafisin esitys verenkierrosta oli niin mestarillinen, että vasta 1600-luvulla englantilainen William Harvey pystyi ylittämään sen.
Al-kuhl ja muita tislauksen sivutuotteita
Yksi suurimpia arabitieteitä oli ilm al-kemia, joka sittemmin siirtyi alkemian nimellä eurooppalaiseen kulttuuriin. Arabikemia on ollut huonossa maineessa, koska sen teoreettinen perusta oli jokseenkin roskaa. Mutta se oli kokeellista ja se tuotti valtavasti löytöjä.
Arabit tunsivat rikin ja elohopean tavallisimmat reaktiot. He osasivat tislata viinistä pistävänhajuista, väritöntä, herkästi syttyvää ja ilmeisen tarpeetonta ainetta, jolle he antoivat nimen al-kuhl. (Al on arabian kielen määräävä artikkeli, sama kuin englannin the.) Euroopassa alkoholintislaus levisi 1600-luvulle mennessä kaikkiin kansankerroksiin.
Azerbaidzanin maaperästä tihkuva öljy kiinnosti abbasidikauden teollisuusmiehiä. He oppivat tislaamaan siitä valopetrolia, jota tuotettiin teollisessa mittakaavassa ja käytettiin laajasti senaikaisissa öljylampun prototyypeissä. Tislausjäännökseksi tuli räjähdysherkkä ja ilmeisen tarpeeton aine, bensiini.
Aavikot kukkimaan
Arabit asuvat kuivalla, aavikoiden reunustamalla ilmastovyöhykkeellä, ja veden niukkuus asettaa reunaehdot heidän kulttuurilleen. Siksi on ymmärrettävää, että yksi teknologian tärkeimpiä tarkoituksia oli kuljettaa vettä. Vettä saatiin esimerkiksi vuoristojen kosteista maakerrostumista.
Vuorilta vesi kuljetettiin kymmenien kilometrien pituisissa maanalaisissa qanat-kanavissa, jotka saattoivat kulkea kymmenien metrien syvyydessä ja tarvitsivat paineentasausta varten säännöllisin välein olevia tuuletusaukkoja. Niiden kaivaminen edellytti tarkkaa maaperän tuntemusta, paineentasaustekniikan hallintaa ja kaltevuuden mittausta.
Qanat-järjestelmien avulla tuotettiin miljoonien keskiajan arabien ruoka ja pidettiin yllä Iranin ja Pohjois-Afrikan loisteliaita suurkaupunkeja. Niiden ansiosta juokseva vesi oli sangen yleinen ilmiö keskiajan arabikaupungeissa, keskellä subtrooppisia puoliaavikoita. Missä ei ollut jokia eikä vuoristoja, nostettiin vettä syvistä pohjavesikerrostumista tuulivoiman avulla.
Arabialainen vesiteknologia kohtasi parempansa vasta 1930-luvulla, kun Palestiinan tulleet juutalaissiirtolaiset kykenivät nostamaan pohjavettä vielä syvemmistä kerrostumista ja imemään arabinaapureittensa kaivot kuiviksi.
Kirjallisuutta :
Hämeen-Anttila Jaakko ja Nokso-Koivisto Inka, Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Avain 2011.
Ibn al-Nafis. Englanninkielinen Wikipedia
Maalouf, Amin, Samarkand. Gummerus 2009. Osittain tositapahtumiin perustuva historiallinen romaani tiedemiehen ja runoilijan Omar Khayamin elämästä. Hieno epookkikuvaus seldzukkien imperiumin loistokaudesta ja sen tuhosta. Kirjassa kuvattu "Samarkandin käsikirjoitus" on fiktiivinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti