Vihreä turvallisuuspolitiikka 2016 : feminismiä ja puolustusyhteistyötä

Vihreä valtuuskunta hyväksyi sunnuntaina Vantaalla turvallisuuspoliittisen linjapaperin. Olen ollut mukana työryhmässä, joka on valmistellut tätä paperia.

Paperin nimi on Tehokasta turvallisuuspolitiikkaa. Nimi kertoo kompromissista toisaalta sotilaallisen turvallisuuden tarpeen ja toisaalta sotilasmäärärahojen niukkuuden välillä. Tehokkuuden avulla voidaan saavuttaa maksimaalinen turvallisuus minimaalisella panostuksella. Keinona on kansainvälinen puolustusyhteistyö. Paperissa ei esiinny sanaparia ”itsenäinen puolustus”. Näin kuvataan tehokas turvallisuuspolitiikka :

”Asevoimien ylläpitoon ja asevarusteluun kuluvia resursseja tarvittaisiin kipeämmin koko ihmiskuntaa koskevien globaalien kysymysten, kuten kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutoksen, ratkaisemisessa. Siksi puolustuspolitiikalta tulee vaatia kustannustehokkuutta. Osa tehokasta puolustuspolitiikkaa on toimiva yhteistyö ja ennakointi sekä eurooppalaisella että pohjoismaisella tasolla. Puolustusyhteistyöllä voidaan hillitä puolustusmenojen kasvua, mihin sotilasteknologian hinnan nousu asettaa paineita.”

Feminismi, pasifismi ja ekologia

Vihreän liikkeen yksi alkujuuri oli 1960-70-lukujen feminismissä, rauhanliikkeessä ja ympäristöliikkeessä. Tämä perintö näkyy turvallisuuspoliittisessa linjapaperissa : feministiset, pasifistiset ja ympäristöteemat kietoutuvat perinteiseen sotilaalliseen turvallisuusajatteluun.

Vihreät kannattavat ydinaseetonta maailmaa ja vaativat, että Suomen tulee tukea neuvottelujen aloittamista YK:ssa laillisesti sitovan ydinaseet kieltävän sopimuksen saamiseksi. Tätä tavoitetta ajaa kansainvälinen ICAN-liike (The International Campaign to Abolish Nuclear Weapons).

Ruotsalaiselta sisarpuolueelta Miljöpartietilta on omaksuttu käsite ”feministinen turvallisuuspolitiikka” (feministisk säkerhetspolitik). Se määritellään linjapaperissa näin :

Vihreät haluaa maailmasta ja Suomesta tasa-arvoisen paikan kaikille sukupuolille. On tietoisesti etsittävä ja murrettava rakenteita, jotka estävät eri sukupuolten täysivaltaisen osallistumisen yhteiskunnan rakentamiseen. Turvallisuuspolitiikan keskiöön on nostettava rakenteellinen ja sukupuolittunut väkivalta. Oikeus koskemattomuuteen on turvattava niin konfliktien kuin rauhankin oloissa.

Asevelvollisuus ja sukupuolineutraalius

Feministisen turvallisuuspolitiikan otsikon alla otetaan kantaa myös naisten asevelvollisuuteen :

Vain yhdelle sukupuolelle pakollinen asevelvollisuus on paitsi ihmisoikeuksien vastainen, myös identiteettiä muokkaava käytäntö, joka sukupuolittaa yhteiskuntaamme entisestään. Maanpuolustus on uudistettava sukupuolia tasa-arvoisesti kohtelevalla tavalla valikoivan asepalveluksen suuntaan. Pitkän aikavälin tavoitteena on asepalveluksen täysi vapaaehtoisuus.

Ylläolevassa muotoilussa on yritetty yhdistää aika monenlaisia ja keskenään ristiriitaisia vihreitä turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Johtotähtenä on vihreiden korkeimman elimen puoluekokouksen kannanotto vuodelta 2014, että vihreiden tavoitteena on ”asepalvelun vapaaehtoisuus”.

Tämä on niitä asioita, joissa vihreät eivät todellakaan ole yksimielisiä – vuoteen 2014 asti puolueen turvallisuuspoliittisissa papereissa tavoitteena oli ”valikoiva” ja ”sukupuolineutraali” asevelvollisuus. Valikoiva asevelvollisuus tarkoittaa, että kaikki osallistuvat kutsuntoihin mutta kaikkia ei kutsuta palvelukseen, ja sukupuolineutraalius sitä, että asevelvollisuus koskettaa naisia yhtä lailla kuin miehiä. Tämä systeemi on käytössä Norjassa.

Näpit irti Arktiksen fossiileista

Ympäristö koplataan turvallisuuspolitiikkaan esimerkiksi Arktista koskevassa luvussa. Siinä vaaditaan, että Arktiksella sijaitsevat fossiiliset polttoainevarat jätetään kokonaan hyödyntämättä, ja todetaan, että ”ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun muodostamien reunaehtojen on oltava lähtökohta kaikelle toiminnalle Arktiksella”.

Vihreiden Arktis-politiikan yhtenä esikuvana on vuoden 1959 Etelämannersopimus, jossa yhdistyvät demilitarisointi ja kaivannaistoiminnan kielto. Etelämannersopimukselle kumarretaan Arktis-luvun viimeisessä lauseessa : ”Pohjoisen jäämeren tulee olla kansainvälinen merialue Antarktiksen ja sitä ympäröivien merialueiden tapaan”.

Kyllä Euroopan puolustusyhteistyölle

Vihreät kannattavat Euroopan Unionin puolustusyhteistyön tiivistämistä. Tässä toistuu jälleen kerran tehokkaan turvallisuuden teema : jos Eurooppa pelaa yhteen, se voi säästää sotilasmenoissa ja saavuttaa paremman turvallisuuden.  

 ”Vihreät haluavat syventää Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, sekä kehittää yhteisiä valmiuksia ja tiiviimpiä rakenteita yhteistyön vahvistamiseksi. Euroopan unionin jäsenvaltiot käyttivät vuonna 2015 puolustukseen yhteensä noin 200 miljardia euroa, josta Suomen osuus oli noin 2,7 miljardia. Yhteenlaskettuna Euroopan unionin jäsenvaltioiden puolustusbudjetti on Yhdysvaltojen jälkeen maailman korkein. Tällä hetkellä resurssit kuitenkin pirstaloituvat eri jäsenvaltioiden välille, ja kokonaisuutta vaivaa tehottomuus. Monissa kyvyissä on päällekkäisyyksiä, kun taas jotkin strategisesti tärkeät kyvyt puuttuvat kokonaan.”

Euroopan Unionin maat hyväksyivät Lissabonissa 2007 keskinäisen avunannon lausekkeen :

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. (…)”

Vihreät kannattavat EU:n keskinäistä avunantoa. Johtopäätös on se, että ”apua saadaksemme meidän on oltava valmiita myös antamaan sitä”. Vihreät kannattavat tekeillä olevaa lakiehdotusta, jonka mukaan Suomi voi pyytää apua tai antaa apua ”toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle”, ja apuun "voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä".

Vihreiden kiinnostus eurooppalaiseen turvallisuusyhteistyöhön selittyy osittain haluttomuudella liittyä NATOon. Euroopan halutaan olevan puolustuksessaan mahdollisimman riippumaton Yhdysvalloista. Tämä lienee myös useimpien vihreiden NATO-kannattajien toive. Sille on antanut lisäpontta republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin haluttomuus sitoutua Euroopan puolustamiseen.

Kyllä puolustusyhteistyölle Ruotsin kanssa

Vihreät kannattavat Ruotsin kanssa tehtävää puolustusyhteistyötä eivätkä näe esteitä ”Suomen ja Ruotsin väliselle, yhteiset turvatakuut sisältävälle puolustusyhteistyösopimukselle”. Tässä olemme eri linjoilla ruotsalaisen sisarpuolueemme Miljöpartietin kanssa : Ruotsin vihreät eivät ole lämmenneet keskinäisille turvatakuille Suomen kanssa.

Turvallisuuspoliittisella työryhmällämme ei ollut suuria odotuksia Ruotsi-yhteistyöstä. Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei olisi symmetrinen. Kärjistäen voisi sanoa, että Ruotsi sitoutuisi puolustamaan Suomea, jos Venäjä hyökkää Suomeen, ja Suomi puolestaan Ruotsia, jos Norja hyökkää Ruotsiin.

Tosin Ruotsi varautuu myös merihyökkäykseen Itämeren yli Baltiasta käsin, ja siellä tuntuu olevan valmiutta lähteä puolustamaan Baltian maita, jos ne joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi. Jos Suomi-Ruotsi puolustusliitto syntyisi, se olisi käytännössä Suomi-Ruotsi-Baltia-puolustusliitto. Baltian maathan ovat tunnetusti NATO-jäsenmaita.

Ei kiitos NATOlle

NATO-jäsenyydelle vihreät sanovat ei kiitos : ”Tiivis NATO-yhteistyö on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa, mutta NATO-jäsenyydestä tulee päättää kansanäänestyksellä, jonka yhteydessä äänestäjät saavat selkeän ja todenmukaisen tiedon eri vaihtoehdoista.” Tämän kannanoton oli tehnyt vihreiden korkein elin puoluekokous 2014, ja sitä alleviivasi erikseen Ville Niinistö lauantaipäivän haastattelussaan.

Turvallisuuspoliittinen työryhmämme oli tästä asiasta montaa mieltä. Tämä näkyi Vihreän Langan keskustelussa, jossa olivat vastakkain työryhmän puheenjohtajat Alviina Alametsä (ei NATOlle) ja Andrei Sergejeff (kyllä NATOlle). Työryhmämme lähti siitä, että henkilökohtaisista kannoistamme huolimatta menemme puoluekokouksen hyväksymien raamien sisällä, eli luonnostelemme turvallisuuspolitiikkaa ilman NATOa.

Vihreät ja Venäjä

Viime aikoina suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ovat yleistyneet Venäjään liittyvät leimakirveet. Tiukkaa Venäjä-politiikkaa kannattavia on leimattu ”NATO-haukoiksi” ja sitä vastustavia ”suomettuneiksi”. Vihreät eivät ole NATO-haukkoja, kuten on jo käynyt ilmi, mutta Venäjän johdon viimeaikainen politiikka tuomitaan selkeästi :

”Viime vuosina Venäjä on hylännyt sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön ja palannut voimapolitiikkaan. Se on rikkonut kansainvälistä oikeutta valtaamalla Krimin ja luonut jännitteitä lähiympäristöönsä. Venäjällä ei ole oikeutta etupiiriin rajojensa ulkopuolella, eikä sen toimintaa missään nimessä voi hyväksyä. Sille asetetut sanktiot ovat perusteltuja.”

Venäjä-suhteisiin kytketään myös Fennovoiman ydinvoimala : ”Sitoutuminen Fennovoiman hankkeeseen heikentää Suomen omavaraisuutta ja luo tilanteen, jossa Venäjä voi käyttää hanketta poliittisena painostuskeinona.”

Lisää samasta aiheesta :

Tehokasta turvallisuuspolitiikkaa. Vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjapaperi. Hyväksytty valtuuskunnan kokouksessa 18.9.2016. https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/tehokasta-turvallisuuspolitiikkaa-vihreiden-ulko-turvallisuuspoliittinen-linjapaperi

Vihreiden Niinistö: Nato-jäsenyyttä ei nyt kannata haikailla. Vihreiden mukaan EU:n yhteistä puolustusta pitää syventää entisestään. Helsingin Sanomat 17.9.2016.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1474080051938?jako=737b9f9e42c5f06b078033026cbdbd6d 

Pekka Haaviston puhe ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vihreiden puoluevaltuuskunnassa Vantaalla 17.9.2016. https://www.vihreat.fi/artikkeli/2016/09/pekka-haaviston-puhe-ulko-turvallisuuspolitiikasta-vihreiden-puoluevaltuuskunnassa-vantaalla-1792016 

Kohti kestävää yhteiskuntaa. Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015-2019. Puoluekokous 8.6.2014. https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/kohti-kestavaa-yhteiskuntaa-vihreiden-poliittinen-tavoiteohjelma-2015-2019 

Kohti valikoivaa asevelvollisuutta. Vihreiden linjaukset asevelvollisuudesta. Puoluehallitus 11.6.2010. https://www.vihreat.fi/kohti-valikoivaa-asevelvollisuutta . Nämä linjanvedot ovat monilta osin kumoutuneet vuoden 2014 puoluekokouksen päätöksillä. 

Vastakkain: Alviina Alametsä ja Andrei Sergejeff: Turvallisuuspolitiikkaa. Vihreän Langan paperiversio 7/2016. 

The International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN). http://www.icanw.org/campaign/campaign-overview/ 

Suomi valmistautuu taistelutehtäviin ulkomailla. Juha Tuomikosken blogikirjoitus 28.2.2016.

http://viherpesula.blogspot.fi/2016/02/suomi-valmistautuu-taistelutehtaviin.html